Daavidin mietevirsirukous (Psalmi 142)

Ps. 142:1-8

"Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni.

Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni. Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet."

Palvelemme kuunnellen

 Lue lisää täältä.

Poimintoja sivuiltamme

Yksi esitetyistä kysymyksistä oli: rakastaako Jumala minua? Siihenkin oli helppo vastata Jumalan sanalla: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh 3:16).

Lue kirjoitus "Lasten ja nuorten hengellinen kesäleiri 2010" kokonaisuudessaan täältä.