Evankeliumin sana
"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan..." (1. Kor. 15:3-4).
Sana 'evankeliumi' on yksi koko Raamatun avainsanoista ja -käsitteistä. Sana esiintyy Raamatussa eri muodoissaan kymmeniä kertoja. Sana tulee kreikan kielestä ja se tarkoittaa kielellemme käännettynä ilouutista ja hyvää sanomaa.
Evankeliumi on ennen kaikkea sanoma persoonasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Alkuseurakunnasta todetaan, että he "...opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Ap. t. 5:42). "...Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden... hänet haudattiin... hän nousi kuolleista kolmantena päivänä...", tämä oli alkuseurakunnan keskeisin julistus ja sanoma.
Raamattu ilmoittaa, että "...kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla..." (Room. 3:23) ja että "...kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet..." (Room. 3:12). Tämä on ihmisen tila pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Ihmiskunta on syntiin langennut ja Jumalalle selkänsä kääntänyt.
Synti ei ole vähäpätöinen asia. Siihen ei tulisi kenenkään suhtautua kevytmielisesti ja välinpitämättömästi. Raamattu ilmoittaa vakavin ja painavin sanoin, että "...synnin palkka on kuolema..." (Room. 6:23), ja että "...teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa..." (Jes. 59:2). Synti erottaa ihmisen Jumalasta – sekä tässä ajassa että iankaikkisesti ajan rajan tuolla puolen iankaikkisuudessa (2. Tess. 1:9, Fil. 3:18-19, Matt. 25:46).
Evankeliumin sana ilmoittaa ja julistaa kuitenkin: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).
Jumala rakastaa maailmaa eli luomaansa ihmiskuntaa ja syntiin langennutta ihmistä. Hän rakastaa meitä siitäkin huolimatta, vaikka me ihmiskuntana sen jokaista edustajaa myöten olemme kääntäneet Hänelle selkämme. Ihmeellinen on Jumalan rakkaus. Hän ei tahdo yhdenkään hukkuvan ja joutuvan kadotukseen.
Suuressa rakkaudessaan Jumala lähetti maailmaan Jeesuksen: Jumala antoi ainokaisen Poikansa. Jeesus "...'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissansa ristinpuuhun..." (1. Piet. 2:24). Hän kuoli synnittömänä, puhtaana ja viattomana uhrina sovituskuoleman koko ihmiskunnan syntien tähden ja sovitukseksi. Viaton kuoli vikapäiden puolesta, synnitön syntisten puolesta.
Raamattu toteaa: "...hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1. Joh. 4:10), "...Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan..." (2. Kor. 5:19), Jumala "...on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta..." (2. Kor. 5:18) ja "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen..." (Kol. 1:14).
Ristillä, Golgatalla, toteutui ja täytettiin Jumalan iankaikkinen pelastussuunnitelma täydellisesti. "Se on täytetty", julisti Vapahtaja ja Herra, ennen kuin Hän "...kallisti päänsä ja antoi henkensä" (Joh. 19:30). Profeettojen eri aikakausina Jumalan Hengen vaikutuksesta esille tuomat ennustukset toteutuivat järjestään ja kirjaimellisesti (Ap. t. 10:43, Ap. t. 3:18, 3:24, 1. Piet. 1:10-12). Kristus sovitti ihmiskunnan syntivelan omalla kuolemallaan ja verellään, voitti kuoleman, ylösnousi ja "...sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" (Hebr. 9:12), juuri niin kuin profeetat olivat vuosisatoja ennen ristin tapahtumia nähneet ja yksityiskohtaisesti ennustaneet.
Raamatussa kehoitetaan nyt jokaista: "...tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark. 1:15) ja "...antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa" (2. Kor. 5:20). Raamatussa kehoitetaan myös: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut..." (Ap. t. 16:31) ja "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Ap. t. 2:40).
Evankeliumi on aivan jokaiselle ihmiselle tarkoitettu sovituksen sana (2. Kor. 5:19). Jumala ei kuitenkaan pelasta yhtäkään ihmistä väkisin ja ilman ihmisen omaa tahtoa ja ilman ihmisen antamaa lupaa. Jokaisen tulee ottaa evankeliumi henkilökohtaisesti ja omakohtaisesti vastaan, uskoa evankeliumi, tehdä parannus synneistänsä ja alkaa seurata Jeesusta Jumalan sanan, Raamatun, ilmoittamalla totuuden ja kuuliaisuuden tiellä.
Evankeliumi ja Jumalan armo oikein ymmärrettynä eivät anna ihmisille lupaa syntielämään. Raamattu sanoo: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh. 3:36).
Sen sijaan evankeliumi kutsuu ihmisiä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti: "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..." (Tiit. 2:11-12).
Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus julisti seuraajillensa lähetyskäskyn: "...Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (Mark. 16:15). Jokaisella ihmisellä on oikeus saada kuulla evankeliumi. Se pitää julistaa, kertoa ja tarjota "kaikille luoduille", vaikka kaikki eivät sitä otakaan vastaan.
Evankeliumiin suhtautuminen on kuitenkin vakavasti otettava asia ja vakava kysymys. Lähetyskäskynsä jatkoksi Jeesus totesi: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:16). Evankeliumin uskovat ja vastaanottavat pelastuvat; jotka eivät usko, tulevat tuomituksi iankaikkiseen kadotukseen.
Miten sinä suhtaudut evankeliumiin? Oletko jo vastaanottanut evankeliumin ja tehnyt parannuksen synneistäsi? Tunnetko henkilökohtaisesti Jeesuksen ja oletko Raamatun viitoittamalla tiellä vaeltava Jeesuksen seuraaja ja opetuslapsi? Elätkö kuuliaisuussuhteessa ja uskollisuudessa Hänelle? Miten suhtaudut evankeliumiin, siitä riippuu sinun iankaikkisuusosasi ja -kohtalosi.
Muista, että evankeliumi sisältää myös Jumalan voiman: "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle" (Room. 1:16). Evankeliumi on Jumalan voima. Jumala on sitoutunut evankeliumiinsa ja sen julistukseen; Herran voima lepää evankeliumin yllä. Ottaessasi vastaan evankeliumin, Jeesus vapauttaa sinut voimallaan synnin orjuudesta ja kahleista. Pahojen henkien riepottelemat ja sitomat ihmiset vapautuvat myös henkivaltojen otteesta ja riivaustilastaan. Herra antaa evankeliumin vastaanottaneelle myös voiman elää puhdasta ja uutta elämää Kristuksen yhteydessä.
Ota tänään vastaan evankeliumi ja Hänet, josta evankeliumi kertoo. Vain Hän, Jeesus, voi pelastaa sinut. Rukoile Häntä tarttumaan ja ilmestymään elämääsi, antamaan syntisi anteeksi ja johdattamaan sinua tästä hetkestä eteenpäin.
"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.' Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2. Kor. 6:1-2).
"...Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa" (2. Kor. 5:20).
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Ap. t. 4:12).
Mikko Ruotsalainen,
Tampere 2007
