Kiitos
Varhaiset vuoteni jättivät minut totisesti pohtimaan maailmaa ja ihmisiä. Jokainen meistä käy joskus läpi aikoja, jotka saavat meidät kysymään: miten tästä selvitään? Nyt nuo ajat ovat minulle kuitenkin syvä muistutus Jeesuksen ja evankeliumin voimasta. Ne ovat syvä muistutus, kuinka valtava ja käsittämätön on Jumalan armo ja rakkaus. Ne vuodet todistavat, ettei ihminen itseään pelasta. Ne ajat ovat myös totinen muistutus siitä, kuinka jokaisen ihmisen on tehtävä parannus (Mark. 1:14-15, Ap. t. 17:30-31, Room. 3:23). Synti ei ole vain sana, vaan todellinen tuhovoima, joka riistää meiltä elämän. Se ei vahingoita vain meitä itseämme, vaan koko ympäristöämme.
Todellinen elämäni alkoi silloin, kun sain tutustua Jeesukseen ja päästessäni Tampereen Paikallisseurakunnan yhteyteen, seurakunnan, joka sitoutuu Jumalan sanaan kokonaisuudessaan, niin kuin se on kirjoitettu. Nykyajassa tällainen uskollisuus Raamatulle ei ole itsestäänselvyys – se on hyvin harvinaista. Lähestyin seurakunnan työntekijää sähköpostitse ja hämmästyin valtavasti, kuinka nopeasti asioihin reagoitiin – asiani otettiin vakavasti ja minut kohdattiin rehellisesti. En ollut koskaan kokenut vastaavaa ja ymmärsin, että tätä olin aina kaivannut. Vuosien jäljiltä voimani ja ymmärrykseni olivat äärirajoillaan ja olin täynnä hämmennystä. Mutta nyt elämääni alkoi tulla kirkkautta ja selkeyttä.
Päätös ottaa yhteyttä seurakuntaan oli elämäni pelastava päätös. En olisi selvinnyt ilman sitä tukea ja turvaa, jota olen saanut kokea ensimmäisestä päivästä lähtien. Olin ja olen syvästi vaikuttunut siitä näkökyvystä, läsnäolosta ja rehellisyydestä: Ensimmäistä kertaa elämässäni, joku sanoi minulle ääneen totuuden. Kiitollisuuteni tästä on ikuinen.
Jeesus on se kirkkaus, joka tuli elämääni. Hän pelasti minut; Hän antoi uskon, sydämen parannuksen, totuuden, tien ja vapauden (Ef. 2:4-10). Kristuksessa sain aloittaa alusta ja syntyä uudesti ylhäältä, niin kuin on kirjoitettu (Joh. 3:3).
Sain myös vastaanottaa kasteen Raamatun ilmoituksen mukaisesti (Mark. 16:16). Kasteessa haudattiin ja jätettiin taakse vanha elämä ja tuo entinen ihminen (Room. 6:3-4). Kasteen kautta sain myös käydä osaksi seurakuntaa – perheeseen, jossa olen saanut elää, kasvaa ja rakentua turvassa ja terveesti muiden veljien ja sisarien kanssa. Jumala ei tarkoittanut meidän vaeltavan tätä tietä yksin (Ap. t. 2:40-47).
Jeesus poisti elämästäni asiat, mitkä eivät siihen kuuluneet ja alkoi korjata niitä, minkä siihen piti jäädä. Alusta alkaen Hän alkoi täyttää elämääni mielekkyydellä, terveydellä ja todellisilla asioilla. Vähitellen huomasin, etten tuntenut enää itseäni niin orvoksi tai yksinäiseksi. Hämmennys alkoi vaihtua helpotukseen. Opin luottamaan lepoon, ja siihen että saan kasvaa ja omaksua asioita rauhassa. Hän palautti luottamukseni ihmisiin – heidän pysyvyyteensä ja läsnäoloonsa. Turva alkoi kantaa. Hän toi elämääni aidon ilon. Lisäksi sain uutta voimaa arjen muihin asioihin, kuten kouluun, työasioihin tai aivan perustarpeisiin, kuten uneen – opin jopa nukkumaan levollisemmin. Vaikeitakin hetkiä ja tilanteita Hän on opettanut sietämään ja kestämään, jotta pysymme pystyssä koetuksien hetkellä, joita elämässä väistämättä tulee kaikille (Fil. 4:13). Ei ole asiaa, missä Jeesus ei voisi vaikuttaa.
Yhä uudelleen ihmettelen, miten nopeasti Herra voi parantaa. Oli asioita, joiden kanssa olin paininut yli kaksikymmentä vuotta, mieltäen ne mahdottomiksi enää voittaa – ja ne menivät kuitenkin voittoon. Raamatusta näemme, ettei Jumala näe asioita, kuten me – vaikka jokin elämäntilanne olisi kestänyt pitkään, se ei tarkoita, etteikö se voisi muuttua hetkessä (Joh. 5:5-9). Ei ole olemassa mitään sellaista, johon Jumala ei voisi puuttua. Hänelle mikään ei ole mahdotonta (Luuk. 1:37).
Voisin kertoa lukuisista asioista, mistä Jeesus on minut vapauttanut ja auttanut eteenpäin, mutta tärkeintä on tämä: Tämä on mahdollista meille kaikille. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä – Hän katsoo kaikkien niiden puoleen, jotka vilpittömästi etsivät Häntä (Jer. 29:13). Jumala on äärettömän kärsivällinen kanssamme, eikä tahdo että kukaan meistä hukkuu (2. Piet. 3:9). Hän haluaa johdattaa kaikki ihmiset parannukseen ja pelastukseen (1. Tim. 2:3-4, Ap. t. 4:12).
Herra, kiitos, että sinä olet kallioni ja turvani – ilman sinua minä en olisi mitään. Kiitos, että Sinä olet antanut meille elämän, ja pidät tulevaisuuteni käsissäsi. Kiitos koko seurakunnasta, kiitos armostasi.
Kuinka voisin koskaan korvata sinulle kaiken tämän?
Kiitos, Herra.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer. 29:11).
Elämäsi on arvokas ja ainutkertainen. Älä viivyttele, älä jää yksin – etsi Jumalaa. Hän ei sinua hylkää.
Sofi Lappalainen
Kesäkuu 2025
