Kuoleman pelko vaihtui pelastusvarmuuteen
Sain etsikkoajan elämänvaiheessa, jossa lapseni olivat vielä koulu- ja leikki-ikäisiä. Elämääni tuli terveydellinen uhka ja pelkäsin, että elämäni voi päättyä sen vuoksi. Pelko kuolemasta ahdisti voimakkaasti.
Olin elänyt siinä luulossa, että taivaaseen pääsee, jos on lapsena kastettu, käyty rippikoulu ja kuulutaan kirkkoon. Mutta se ei tuonutkaan varmuutta hädässä, joka oli tullut elämääni. Kuolemanpelko vei miettimään pelastusasioita syvemmin.
Ystäväni oli tullut uskoon samoihin aikoihin. Keskustelimme hengellisistä asioista ja muistan vieläkin, miten onnellinen hän oli kertoessaan, että oli tullut uskoon. Hän oli löytänyt jotain, mitä minulla ei ollut ja näin jälkikäteen tiedän, että se oli juuri se pelastusvarmuus.
Ystäväni kutsui minut hengelliseen kokoukseen. Siellä kuuntelin hyvin arkana evankeliumia Jeesuksesta ja samalla sisimmässäni kasvoi halu kuulla enemmän. Halusin löytää Jeesuksen ja saada tietää, miten pääsisin taivaaseen.
Eräässä kokouksessa päätin antaa elämäni Jeesukselle. Jeesus otti minut vastaan. Sain syntini anteeksi, ihmeellisen rauhan ja pelastusvarmuuden, jota olin etsinyt.
Olin onnellinen pelastuksesta! Pian tulin huomaamaan, että ympärillä olevat ihmiset eivät iloinneet kanssani, sillä he ajattelivat hengellisistä asioista samoin kuten itsekin olin ajatellut ennen uskoon tulemistani. Ihmisten painostuksesta ja kauhistelusta huolimatta otin vastaan Raamatun ilmoittaman upotuskasteen ja sain liittyä Tampereen Paikallisseurakuntaan toisten puhdassydämisten uskovien joukkoon (2. Tim. 2:22).
Olen saanut säilyttää uskon ja pelastusvarmuuden kaikki nämä vuosikymmenet. Olen kiitollinen, ettei tarvitse elää luulojen varassa, vaan olen saanut rakentaa elämäni Jumalan sanan varmalle ja lujalle pohjalle, joka kestää aina taivaan kotiin asti.
"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan..." (1. Tim.1:15).
Taina Toivonen
Elokuu 2026
