Lyydia

Ap. t. 16:11-15

"Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin, ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä. Ja sapatinpäivänä me

menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra

avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä.' Ja hän vaati meitä."

Ap. t. 16:40

"Niin he lähtivät vankilasta ja menivät

Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja

rohkaistuaan heitä he lähtivät pois."

Palvelemme kuunnellen

 Lue lisää täältä.

Poimintoja sivuiltamme

Raamattu ilmoittaa, että "...kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla..." (Room. 3:23) ja että "...kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet..." (Room. 3:12). Tämä on ihmisen tila pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Ihmiskunta on syntiin langennut ja Jumalalle selkänsä kääntänyt.

Synti ei ole vähäpätöinen asia. Siihen ei tulisi kenenkään suhtautua kevytmielisesti ja välinpitämättömästi. Raamattu ilmoittaa vakavin ja painavin sanoin, että "...synnin palkka on kuolema..." (Room. 6:23), ja että "...teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa..." (Jes. 59:2). Synti erottaa ihmisen Jumalasta – sekä tässä ajassa että iankaikkisesti ajan rajan tuolla puolen iankaikkisuudessa (2. Tess. 1:9, Fil. 3:18-19, Matt. 25:46).

Lue kirjoitus "Evankeliumin sana" kokonaisuudessaan täältä.