Simeon

Luuk. 2:25-35

"Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle

tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: 'Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.' Ja

hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: 'Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.'"

Palvelemme kuunnellen

 Lue lisää täältä.

Poimintoja sivuiltamme

Raamattu ilmoittaa, että "...kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla..." (Room. 3:23) ja että "...kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet..." (Room. 3:12). Tämä on ihmisen tila pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. Ihmiskunta on syntiin langennut ja Jumalalle selkänsä kääntänyt.

Synti ei ole vähäpätöinen asia. Siihen ei tulisi kenenkään suhtautua kevytmielisesti ja välinpitämättömästi. Raamattu ilmoittaa vakavin ja painavin sanoin, että "...synnin palkka on kuolema..." (Room. 6:23), ja että "...teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa..." (Jes. 59:2). Synti erottaa ihmisen Jumalasta – sekä tässä ajassa että iankaikkisesti ajan rajan tuolla puolen iankaikkisuudessa (2. Tess. 1:9, Fil. 3:18-19, Matt. 25:46).

Lue kirjoitus "Evankeliumin sana" kokonaisuudessaan täältä.