Totuutta, onnea ja rauhaa etsimässä

Tänä päivänä minun ei enää tarvitse etsiä totuutta, rauhaa tai onnea. Siitä on nyt jo noin 20 vuotta, kun löysin totuuden, rauhan ja onnen Jeesuksen luona.

Silloin olin elämässä kovassa ahdistuksessa. Pelkojen ja ahdistuksen vuoksi olisin halunnut päästä pois koko maailmasta.

Ennen näitä vaiheita olin rakentanut elämäni oman mieleni ja mielitekojeni mukaan ja etsinyt rauhaa erilaisista kirjoista ja oppaista.

Kun luin kirjoja ja yritin noudattaa oppeja, en löytänyt rauhaa tai toivoa sydämeeni tai mieleeni, vaan ahdistus oikeastaan lisääntyi. Voisi sanoa, että avasin ikään kuin oven, joka vei avaamaan seuraavan oven, mutta en löytänyt perille. Olin aivan eksyksissä, ahdistunut ja välillä oli mielessäni pelkoakin.

En vielä tiennyt, mistä todellisen rauhan, toivon ja vapauden voi löytää. Raamatussa puhutaan rauhasta, jonka persoona nimeltä Jeesus voi antaa.

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer. 29:11).

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh. 14:27).

Näissä tilanteissa huusin mielessäni apua Jeesukselta. Silloin hänen nimensä sanomisessa ei enää ollut pilkkaa ja halveksuntaa, jota aikaisemmin oli ollut. Vaan hädissäni huusin häneltä apua, jotakuinkin näin: "Jeesus, jos todella olet olemassa, auta minua!"

"Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa" (Ps. 147:3).

Jeesus ei halunnut kostaa minulle, vaan rakkaudessaan oli kutsunut näin minua ja halusi, että pelastuisin. Hän vastasi huutooni.

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Ps. 50:15).

Kun olin huutanut apua Jeesukselta, hän johdatti askeleeni Tampereen Paikallisseurakunnan kokoukseen. Kokouksessa luettiin ja käsiteltiin Raamattua ja laulettiin hengellisiä lauluja. Kuulin asioita, jotka antoivat vastauksia kysymyksiini. Oli niinkuin juuri minulle olisi puhuttu, vaikkei kukaan tuntenut minua ennestään.

Toisaalta kävin mielessäni kamppailua, ettei näitä uskonasioita kannata kuunnella eikä ainakaan uskoa.

Mietin jo pois lähtemistä. Kuitenkin ymmärsin, että jos nyt lähden pois, ei tule välttämättä enää uutta tilaisuutta...

Vahvasti Jeesus kutsui laulujen ja puheiden ja Raamatun kohtien avulla luokseen ja tekemään parannuksen ja jättämään entisen elämän.

Murruin täysin, enkä päässyt lähtemään pois, enkä edes nousemaan ylös penkistä.

Kun sain rukoilla, että Jeesus antaisi syntini anteeksi, ja että saisin tulla uskoon, niin siinä hetkessä ahdistus ja kuin sadan kilon paino putosi pois sydämestä ja koko olemuksesta.

Raamatun Psalmeissa on monia kohtia, joissa eri sanoin kerrotaan näistä asioista.

"Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut. Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä" (Ps. 30:3-5).

"Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät" (Ps. 34:5-8).

Uskoontulon jälkeen ymmärsin, että Jeesus kutsui minua silloin etsiessäni eri lähteistä tasapainoa ja rauhaa. Hän on laittanut meille kaikille, niin kuin minullekin silloin, kaipauksen hänen yhteyteensä.

"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä" (Ap. t. 17:26-27).

Kenties sinäkin olet tänään etsimässä elämääsi tarkoitusta, rauhaa ja onnea. Jeesuksen tahto olisi, että sinäkin saisit löytää ja ottaa vastaan totuuden: "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus..." (1. Tim. 2:3-5).

Päivi Keronen
Huhtikuu 2023

Poimintoja sivuiltamme

Jumala rakastaa maailmaa eli luomaansa ihmiskuntaa ja syntiin langennutta ihmistä. Hän rakastaa meitä siitäkin huolimatta, vaikka me ihmiskuntana sen jokaista edustajaa myöten olemme kääntäneet Hänelle selkämme. Ihmeellinen on Jumalan rakkaus. Hän ei tahdo yhdenkään hukkuvan ja joutuvan kadotukseen.

Suuressa rakkaudessaan Jumala lähetti maailmaan Jeesuksen: Jumala antoi ainokaisen Poikansa. Jeesus "...'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissansa ristinpuuhun..." (1. Piet. 2:24). Hän kuoli synnittömänä, puhtaana ja viattomana uhrina sovituskuoleman koko ihmiskunnan syntien tähden ja sovitukseksi. Viaton kuoli vikapäiden puolesta, synnitön syntisten puolesta.

Lue kirjoitus "Evankeliumin sana" kokonaisuudessaan täältä.