Kun mikään ei anna täyttymystä
Aloin joitakin vuosia sitten etsimään elämälleni tarkoitusta ja suuntaa. Tunsin tyhjyyden sisimmässäni, eikä mikään antanut täyttymystä. Etsin sieltä sun täältä ja kokeilin kaikenlaista, joka ei nyt jälkeenpäin katsottuna ollut millään tavalla rakentavaa tai hyväksi minulle, eikä kellekään muullekaan (Room. 6:20-23). Kaiken tämän pyristelyn jälkeenkin edelleen tunsin sen saman kumisevan tyhjyyden sisimmässäni.
Aikani harhailtuani Raamattu alkoi kiinnostamaan ja kutsumaan minua aivan uudella tavalla. Raamattu ei ollut vanhassa elämässäni oikeastaan millään tavalla esillä, mutta nyt se alkoi vetämään puoleensa ja aloin tutkimaan sitä. Syntielämä alkoi tuntumaan koko ajan vain pahemmalta, tyhjemmältä ja tarkoituksettomalta. Ymmärsin, että näin ei elämäni voi enää jatkua. Tahdoin hylätä synnin ja pelastua. Aloin rukoilemaan ja tutkimaan Raamattua yhä ahkerammin.
Jokin aika tästä eteenpäin eräänä talvisena päivänä koin olevani täydellisessä umpikujassa, jossa on vastassa muuri, jonka yli ei yksinkertaisesti voi päästä. Aloin rukoilemaan ääneen Herraa Jeesusta Kristusta tulemaan elämääni ja pelastamaan minut. Jeesus ilmestyi minulle Hengessä ja sain siinä hetkessä Herran armosta tulla uskoon, eli tehdä parannuksen (Ap.t. 17:30), ja uudestisyntyä ylhäältä (Joh. 3:3). Jeesus auttoi minut sen mahdottoman muurin yli. Synnin kahleet olivat pudonneet (Joh. 8:34-36) ja olin saanut vastaanottaa Hänet Vapahtajakseni.
Tämän tilanteen jälkeen meni joitakin viikkoja tutkiessani paljon Raamattua ja etsiessäni seurakuntayhteyttä, koska ymmärsin Raamatun ilmoituksen mukaisen seurakunnan olevan välttämätön edellytys uskon elämän terveelle rakentumiselle. Tässä vaiheessa aloin hahmottamaan sitä järkyttävää ja surullista tosiasiaa, että Herran pyhässä sanassa - eli Raamatussa - pysyviä seurakuntia ei yksinkertaisesti löydä kovin helpolla tässä ajassa. Erosin myös kirkosta ja luovuin kaikesta sellaisesta mikä ei Jeesuksen seuraajan elämään kuulu - eli jatkoin parannuksen tiellä kulkemista. Jonkin ajan kuluttua sain johdatuksen Tampereen Paikallisseurakunnan internetsivuille ja otin yhteyttä puhelimitse seurakunnan työntekijään. Tapasimme heti samana päivänä ja siitä asti olemme käyneet lukuisia keskusteluja ja opetushetkiä Raamatun äärellä. Istutukset, joita taivaallinen Isämme ei ole istuttanut, on revitty minusta juurineen pois niissä keskusteluissa (Matt. 15:13). Annoin myös kastaa itseni upottamalla Raamatun ilmoituksen mukaan (Mark. 16:16, Ap.t. 22:16).
Olen saanut rakentaa uskon elämäni perustukset kalliolle (Luuk.6: 47-48). Myös kaikki muutkin elämän osa-alueet kuten työ, talous jne. ovat rakentuneet tasapainoiseksi ja terveeksi. Saan elää yltäkylläistä ja merkityksellistä elämää (Joh. 10:10), ja minulla on kaikki mitä tarvitsen (Ps. 23). Olen uskon tiellä vasta aivan alussa, mutta jo nyt olen saanut elää todeksi sitä, että Jumala pitää lapsistansa huolen ja hän totisesti rakastaa ihmistä ja tahtoo meille kaikille vain parasta. Kadotin elämäni Jeesuksen tähden ja löysin sen (Matt. 16:25, San. 8:35).
Siitä hetkestä, kun sain vastaanottaa Herran Jeesuksen Kristuksen elämääni, se kumiseva tyhjyys, joka minulla oli aiemmassa elämässä, on täysin kadonnut. Nyt ymmärrän ja olen siitä täysin varma ja vakuuttunut, ettei mikään tai kukaan muu voi sitä tyhjyyttä täyttää kuin Jeesus ja Hänen tahtoonsa vilpittömästi nöyrtyminen (Ef. 1:22-23, Kol. 2:9-10). Aiemmassa elämässäni ajattelin, että ne, jotka ovat Jeesuksen seuraajia ovat turhan vakavia ja "tiukkoja". Kun nyt saan itse vaeltaa Herran armon alla, voin vain häveten todeta olleeni aivan väärässä. Herran seuraaminen on antoisaa, merkityksellistä, täyttymyksellistä ja mielekästä. Toki myös haastavaa ja raskasta aika-ajoin. Kuitenkin haasteet ja kipuilut kuuluvat myös uskovan elämään, niin kuin kenen tahansa muunkin. Ymmärrän myös sen, että näillä kohtaamillani haasteilla on oma tarkoituksensa Jumalan valtakunnassa. Tylsää päivää en ole joutunut näkemään Jeesusta seuratessani, ja tahdon koko sydämestäni jatkaa tällä tiellä seurakunnan yhteydessä rientäen kohti voittopalkintoa (Fil. 3:14), eli iankaikkista elämää (1. Joh. 2:25).
Kehotan sinua, rakas lukija, tekemään parannuksen ja ottamaan vastaan evankeliumin (Mark. 1:15). Se on valinta, jota et tule katumaan. Jeesus voi antaa sinunkin elämällesi täyttymyksen ja tarkoituksen. Sekä mikä tärkeintä, Hän voi pelastaa sinun iankaikkisen sielusi (Saarn. 3:11).
Ville Mikkonen
25.8.2024, Tampereella
